miapuolimatka Anna arvojen soida.

Perheen merkitys terrorin ehkäisijänä

Saksalainen ex-terroristi, Punaiseen Armeijakuntaan (RAF) kuulunut ja vankilassa 16 vuotta virunut Klaus Juenschke tunnusti vuonna 1988: ”Hirvittävin erehdyksemme oli kuvitella, että ilmaisemme kritiikkiä aseiden avulla.” Juenschken kaltaiset nuoret uskoivat vilpittömästi, että radikaalin ja väkivaltaan turvautuvan yhteiskuntakritiikin tarkoituksena oli etsiä kansalta ymmärrystä ja myötätuntoa. Vastoin saksalaisten terroristien oletuksia tuo väkivalta ei synnyttänyt ainoastaan vastakohtaansa, vaan irvikuvansa, joka vaati tekijöilleen jopa kuolemantuomiota. Ehkä näin kuvitteli toimivansa myös ranskalainen veljeskaksikko, joka teloitti brutaalisti useita ihmisiä Charlie Hebdonin toimituksessa, joka oli julkaissut vuosia sitten satiirisen pilakuvan islamilaisesta profeetasta. Sananvapauden terävin miekka – nauru - oli epäilemättä osunut syvään haavaan.

Terrorismin punainen viiva haastaa länsimaisen yhteiskunnan peilin eteen. Charlie Hebdonin murhenäytelmässä pääosaan ajautui uskonnollisesti radikalisoitunut ja syrjäytynyt identiteetti. Olivatpa sen motiivit mitkä hyvänsä, teko kertoo syvästä ja katkeroituneesta tarpeesta palata osaksi yhteisöä ja perhettä. Kosto julisti yhteisölle, että sillä oli yhä halu vannoa uskollisuutta jollekin hyvälle ja pyhälle. Länsimaisen yhteiskunnan tajunnassa teko oli provosoiva rimanalitus, joka herätti empatian sijasta moraalista kauhua.

Jo Suomen marsalkka Mannerheim tunnisti ilmiön, että orvosta nuoresta on helppo kouluttaa mitä uskollisin sotilas. Pariisissa tuhoa kylväneet veljekset olivat perusturvattomia orponuoria, jotka oli helppo manipuloida ääriliikkeen asialle uhrautuviksi maskoteiksi. Ranskalaiset asiantuntijat kuvailivatkin tekijöitä kuin pieniksi eksyneiksi lapsiksi, jotka olivat valmiita toimimaan sokeasti saamiensa käskyjen mukaan. Sosiologi Carle C. Zimmerman (2008) varoittaakin tahraamasta perheen merkitystä yhteiskuntaa kantavana voimana. Hänen mukaansa perheiden hajoaminen ja kriisi synnyttävät yhteiskuntaan ääriliikkeitä ruokkivan väkivaltavetoisen turbulenssin. On selvää, että syrjäytetyn nuoren kyky ilmaista vihaa ja kritiikkiä vääristyy, mikäli hän kokee ihmisarvonsa tallatuksi. Tämä lainalaisuus pätee siitä riippumatta, millaisessa uskonnollis-kulttuurisessa taustayhteisössä hän saa kasvuunsa eväät. Zimmerman muistuttaa, että jos valtio syrjäyttää perheen merkityksen yhteiskunnan rakenteita uudistavana lähteenä, se tulee pakostakin luoneeksi valtioon radikalisoituvan piilorakenteen: ”Näin se (valtio) heikentää väistämättä niitä moraalisia siteitä, jotka pitävät yhteiskunnan koossa.” Perheestä luopuva kulttuuri unohtaa, että jos ei ole perhettä, ei ole yhteiskuntaa, jonka puolesta yksilö olisi valmis näkemään vaivaa.

Vapaa sana ei synnytä kulttuurissamme anarkistisen väkivallan muotoa niin kauan kuin kunnioitamme pyhää, ihmistä ja vakaita perhesuhteita. Dostojevskin mukaan nuorten on helpompaa uhrata henkensä kuin suostua näkemään arkista vaivaa ihanteidensa eteen. Tulevaisuudessa punainen viiva tulee maksamaan yhteiskunnalle paljon, mikäli politiikka syrjäyttää perheen merkityksen uskollisuus- ja uhrautumisarvojen terveenä kanavoijana.

Mia Puolimatka

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

-- perheen merkityksen uskollisuus- ja uhrautumisarvojen terveenä kanavoijana.

Ovatko ne niitä isänmaallisporvarilliskristillisiä arvoja, joiden nimissä muutama ikäluokka nuoria miehiä niitettiin maahan konekivääritulella isänmaan ja uskonnon puolesta sata vuotta sitten?

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Olisit Pekka Roponen lainannut koko lauseen. Siinä puhutaan myöskin politiikasta. Eiköhän valtiollinen, ja kaikenlainen muukin valtioiden väliseen kansakäymiseen liittyvä poliittinen toiminta ollut suurin syyllinen silloisiin, ja nykyisiinkin, sotiin.

Politiikasta ei ole perhearvojen korvaajaksi.

Kyllä Roponen isänmaallisia ja kristillisiä arvoja kannatetaan, ja on pidetty arvossa, muidenkin kansanryhmien kuin porvareiden taholla!

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Mut jos olisimme olleet uskollisia vain ja ainoastaan pyhälle keisariperheelle kuten Mannerheim, niin Suomi ei olisi koskaan itsenäistynyt.

Suomen itsenäisyyden sankari ei ollut ryssänkenraali Mannerheim, vaan verikoirat, anarkistit ja jääkärit, jotka hylkäsivät perheensä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Ruotsissa etsitään dialogia kirkon ja humanististen ateistien välillä. http://www.dn.se/debatt/kyrkan-maste-sluta-fred-me...

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Voisitko vähän avata lisää näkemyksiäsi asiassa, eduskuntaan kun pyrit:

Mitä siis oikein tarkoitat? Perhe on tärkeä, orvolla ei ole perhettä, mitä tehdä asiassa terrorismin ehkäisemiseksi?

Pakkoadoptiot?

Muuta?

Käyttäjän miapuolimatka kuva
Mia Puolimatka

Jouko Heyno,

puhun perheen kyvystä välittää myötätunnon, palvelemisen ja uhrautumisen tunnemoraalisia taitoja. Näihin tekijöihin kiteytyy perheen keskeisin tunnemoraalinen perintö. Katselin tänä iltana vaikeavammaista poikaamme, joka oli luistelemassa elämänsä toista kertaa. Jäällä hänellä oli apunaan ohutta rakennustelinettä muistuttava tukikehikko, jota vasten hän nojasi. Yksin hän ei olisi selvinnyt. Poikaamme kannatteli kainaloista urheiluseuransa lahjakas taitoluistelija, joka oli tullut radalle auttamaan näitä pieniä ihmisiä. Tänä iltana hän auttoi poikaamme. Tunnin aikana poikamme löysi itseluottamusta ja vähitellen hänen ilmeensä kirkastui: "Minä luistelen!" Vaikka hän oli nostanut ryhtiään vain hieman ja käänteli nilkkojaan toisia matkien, hän oli oivaltanut jotakin arvokasta: hän sai apua ja siksi hän alkoi edistyä. Luottamuksen kautta hän uskaltautui oppimaan lisää.

Perheen merkitys yhteiskunnassamme on samankaltainen. Jokainen tarvitsee elämänsä jäälle rakennustelineet, tuen, jota vasten uskaltautua askeltamaan. Jokainen pientä ja avutonta ihmistä tukeva uhrautuu arvokkaalla tavalla edistämään elämää ja kasvua. Ehkä äiti herää yöllä yhdeksättä kertaa syöttämään lastaan. Isä etsii työtä elättääkseen perhettään. Vastuu lähimmäisten puolesta vierottaa terveellä tavalla radikalismista, joka ei jaksa nähdä enää arkista vaivaa toisten eteen. Radikalismi ei elä todellisuudessa. Se elää kaukana todellisuudesta. Kaukana ihmisestä ja hänen arvostaan.

Poliittisella tasolla tarvitsemme perhepolitiikkaa, joka tukee vanhempien ja perheiden kykyä pitää hyvää huolta lapsistaan. Koulussa olisi tärkeää edistää ymmärrystä isän ja äidin merkityksestä lapsen kehitykselle. Nuoria tulisi rohkaista sitoutumaan aviosuhteeseen niin, että lapset saavat kasvaa eheässä perheessä koko kehityskautensa ajan. Avioliittojen hajoamiset eivät ole syy pitää tätä kehityssuuntaa normaalina.

Perheen tukemiseksi koulussa tulisi edistää myös seksuaalikasvatusta ja tiedostaa sen erilaiset ulottuvuudet ja aikamme haasteet. Isän ja äidin merkitys lapselle on elintärkeää. Lapsen identiteetti rakentuu näiden kahden, toisiaan täydentävän persoonan varaan. Persoona-arvon kirkastuminen avaa ihmisen tiedostamaan oman erityisen ja luovuttamattoman arvonsa - ei ainoastaan Jumalan kuvana, vaan kanssaihmisten palvelijana. Juuri tätä sain todistaa tänä iltana katsellessani tuota hienoa nuorta naista poikamme avustajana.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Psykologiatieteen mukaan vanhempien merkitys persoonallisuuden kehitykselle on vähäinen, jos he eivät aivan kelvottomia, ts. traumatisoivia ole. Perhehelvettejä meikäläinen näkee harva se päivä.Uskominen on aina eri asia, kuin tietäminen.

Puheenvuorosi on lähinnä pelkkää poliittista propagandaa, hyvä niin.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo
Käyttäjän ilekahila kuva
Ilkka Kahila

Pekka Roponen:
"Psykologiatieteen mukaan vanhempien merkitys persoonallisuuden kehitykselle on vähäinen"

Tämä väite ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Asia on nimittäin juuri päin vastoin. Mikään ei nimittäin ole tärkeämpää ihmisverson persoonan kehityksen kannalta kuin se, millaista tukea ja rakastavaa läsnäoloa vanhemmilta on mahdollista saada.

Kerro kuitenkin Pekka, mitä perusteita sinulla on esittää väittämäsi tueksi, kiitos.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Tarkoitatko siis, että tämä kirjoittamasi: "Jo Suomen marsalkka Mannerheim tunnisti ilmiön, että orvosta nuoresta on helppo kouluttaa mitä uskollisin sotilas. Pariisissa tuhoa kylväneet veljekset olivat perusturvattomia orponuoria, jotka oli helppo manipuloida ääriliikkeen asialle uhrautuviksi maskoteiksi." ei liittynytkään asiaasi?

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

"...vankilassa 16 vuotta virunut Klaus Juenschke..."

Minua kiinnostaa tuo "viruminen". Oliko hänellä erityishuonot olot vai vanuiko hän vain vankilassa?

Marko Pasanen

Tästähän nyt vahvasti haiskahtaa homoliittovastaisuus, vaikka sitä ei suoraan sanotakaan. Miksi pitää verhoilla sanomansa? Miksi ei voi suoraan vaan todeta olevansa vanhakantainen, erilaisuutta vieroksuva jäärä, joka perustaa arvopohjansa ylipitkään romaaniin?

Käyttäjän Milleniar kuva
Miikka Välimäki

Onko sinulla homoliittovastaisuuden haistamiseen herkistynyt nenä vai minkä rivin välistä sinä moista luit?

Toimituksen poiminnat